keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Tutkimuskaivantoja peitetään
Ylen uutiset aiheesta:
http://yle.fi/alueet/lappi/2009/09/areva_tayttaa_kaivantonsa_ranualla_1042433.html?origin=rss
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Ranuan Hillatorilla uraanitietoutta ja kakkukahvit
Lehdistöä ja vierailijoita leirillä
Illalla Ranuan valtuustosalissa näytettiin dokumentti Area 32, joka kertoo yhden perheen kokemusten kautta askolalaisten kamppailusta Arevan uraanikaivosta vastaan kolme vuotta sitten. Kansanliike Itä-Uudellamaalla onnistui pysäyttämään kaivoshankkeen. Toivottavasti elokuva herättää optimismia ja ajatuksia sovellettavaksi muuallakin. Elokuvan tuli katsomaan noin 20 ihmistä, minkä jälkeen vaihdettiin ajatuksia tilanteesta Ranualla ja suunniteltiin tulevaa toimintaa. Lauantaina lähdemme Ranuan Hillatorille jakamaan kakkua ja uraanitietoutta.
Aurinko on hemmotellut leiriä, ja aurinkopaneelin ansiosta akut latautuvat nopeasti...Poroerotus on alkamassa, poroja kulkee pienissä laumoissa leirin ohi päivittäin.
maanantai 21. syyskuuta 2009
Tiedote: MINISTERIÖN MYÖNTÄMÄT URAANIVALTAUKSET PERUTTAVA
Ranua Rescue Areva Mining Monitors
MINISTERIÖN MYÖNTÄMÄT URAANIVALTAUKSET PERUTTAVA
Ranua Rescue -ryhmä on perustanut paikallisten ihmisten tuella ydinvoimajätti Arevan toimintaa tarkkailevan leirin Ranuan Asentolamminojalle. Kansainvälinen Ranua Rescue -ryhmä perustettiin kesän aikana ja se on Suomen ensimmäinen maastoon jalkautunut kampanja uraanihankkeiden pysäyttämiseksi. Arevan toimintaa tarkkailevalla leirillä on ollut osallistujia seitsemästä eri Euroopan maasta.
Kampanja on vedonnut paikallisiin kunnanvaltuutettuihin ja järjestänyt mielenosoituksia useilla paikkakunnilla myös kansainvälisesti. Tavoitteena on pysäyttää Arevan etsintätoimet alueella. Ranua Rescue -kampanja toimii jakamalla tietoa tilanteesta, tukemalla paikallisten asukkaiden mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon sekä vetoamalla ministeriöön. Mikäli ilmenee, että näilläkään keinoilla ei ole vaikutusta päätöksentekoon, ryhmä on
valmis myös väkivallattomaan kansalaistottelemattomuuteen.
Ranua Rescue vaatii työ- ja elinkeinoministeriön jo myöntämien uraanivaltauspäätösten perumista ja uudelleen käsittelyä kunnes uusi kaivoslaki astuu voimaan. Myös tänä aikana tehty yhtiöiden etsintätyö tulisi kieltää.
Arevan toiminta Ranualla on vain yksi esimerkki kaivoslain epäkohdista. Asentolamminojalla Areva toimii yksityisten maanomistajien antamilla luvilla, jotka mahdollistavat kairaukset alueella. Työ- ja elinkeinoministeriöstä saadun tiedon mukaan Arevan valtaushakemusta koskeva päätös annetaan alkuvuodesta 2010.
Tuoreet myönnetyt valtaukset Paltamoon, Kuhmoon ja Enoon pitäisi myös perua, sillä tässä tilanteessa ne ovat vain osoitus virkamiesten ylimielisyydestä paikallisia asukkaita kohtaan. Ministeriö ei ole ottanut vakavasti pohjoissuomalaisten mielipiteitä valtausoikeuksia myöntäessään. Ranua Rescue puolustaa paikallisten ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa tällaisiin hankkeisiin, ministeriön toimiessa täysin kaivosyhtiöiden pussiin. Ministeriön olisi pitänyt myös linjata tapauskohtaisesti millaisia toimenpiteitä haetuilla valtausalueilla saa tehdä valtauslupaa odotellessa.
Ranuan tilanne herättää kiinnostusta myös muiden maiden kansalaisissa, sillä suomalaisella ydinvoimapolitiikalla on merkittävä vaikutus muualla maailmassa toteutettuun politiikkaan. Ranua Rescue ei ole vakuuttunut Arevan toiminnasta muualla maailmassa. Jokainen yhtiön uraanikaivos on osoittautunut ympäristökatastrofiksi. Yhtiö on vastuussa laajojen maa-alueiden ja vesistöjen
saastumisesta jo kotimaassaan Ranskassa. Länsi-Euroopassa uraanikaivokset on jo kertaalleen suljettu ympäristösyiden vuoksi. Uraaninlouhinta on myös tarpeetonta, koska uraania käytetään vain vastuuttomassa ydinenergian tuotannossa ja vastuuttomassa aseteollisuudessa.
Kuvia leiriltä on noudettavissa täältä
torstai 17. syyskuuta 2009
Ranua Rescue järjestää tiedotustilaisuuden leirillä maanantaina 21.9.
Tiedotustilaisuus alkaa klo 12.00 leirillä, jolloin on mahdollisuus haastatella leiriläisiä ja paikallisia uraanikaivoshankkeen vastustajia.
Ohjattu tutustuminen Arevan valtausalueelle 14.00-16.00
Tiedotustilaisuuteen ilmoittaudutaan etukäteen sähköpostitse tai puhelimitse:
ranuarescue@gmail.com, 0400911891
Ilmoittautuessa mainitse erikseen jos tarvitset kuljetuksen leirille.
Elokuvaesitys: Area 32 Ranuan valtuustosalissa maanantaina klo 18.00
Area 32
Ohjaus: Sari Orkomies
Askolalaisten taistelu vuonna 2007 kaivosjätti Arevaa vastaan päättyi kansanliikkeen voittoon.
Areva haki vuonna 2006 valtauslupaa uraaninetsintää varten Askolaan, Itä-Uudellemaalle. Valtaushakemus käynnisti nopeasti kansanliikkeen, Uraaniton RY:n. Dokumentti kertoo perheestä, jonka koti sijaitsee keskellä valtausaluetta.
Kansanliike järjesti aktiivisesti toimintaa- myös Helsingissä oli laaja mielenosoitus. Silloinen kauppa- ja teollisuusminiesteriö pyysi lausuntoja paikallisilta asukkailta ja kansanliike järjesti useita tilaisuuksia, joissa paikallisia kannustettiin antamaan lausunto. Niitä tulikin loppujen lopuksi kiitettävä määrä.
Arevalla on valtaushakemus Työ- ja elinkeinoministeriössä Asentolamminojan alueesta, joka ulottuu myös Rovaniemen puolelle. Elokuvan jälkeen on keskustelua, paikalla Ranua Rescuen jäseniä sekä edustajia luonnonsuojelujärjestöistä.
Tervetuloa!
maanantai 14. syyskuuta 2009
Eräs matkakertomus leiriltä.
Hämmästyin siis itsekin kuinka itsestään selvyytenä pidin sitä että Ranuan metsässä on oltava leiri ja minun on oltava siellä niin paljon kuin ikinä pystyn. Arevan salamyhkäinen puuhailu alueella kai nosti adrenaliinitason niin korkealle, että unohdin normaalin mukavuudenhaluisuuteni.
Ensimmäiseen kyytiin en päässyt, mutta astuin ulos aamubussista Ranualla, kun leiri oli ollut pystyssä viikon päivät. Mukaan lähti 11-vuotias poikanen. Hieman vakavoiduin kun huomasin leiriin hakevan pakettiauton lattialla lämmitettävän kymppiteltan, jossa olin ajatellut nukkua. Sain kuulla että lainateltta pitää palauttaa pian ja neljän hengen kesken ei oltu viitsitty ähertää telttaa pystyyn, kun tavallisia pikkutelttojakin oli tarpeeksi. No, jos muutkaan eivät ole palelleet, niin eipä kai sitten mekään.. Matkalla kävimme hakemassa läppärin latautumasta tuttavaperheen luota. Samalla saimme viemisiksi sangollisen perunoita, porkkanaa, sipulia ja tilliä suoraan maasta. Kaupan päälle isäntä kaivoi madot pellosta junioriretkeilijälle, joka odotti innokkaimmin leirin vieressä olevan järven kalatilanteen selvittämistä. Autoon nostettin myös vanha puukiuas, joka tulisi vielä lämmittämään leirissä.
Soratiet veivät soisten maisemien kautta kangasmetsään. Perillä metsässä hahmottui pian jonkinlainen rakennelma. Vinon katoksen edessä toisiinsa nojasi kolme reilun metrin korkuista puuta, joista roikkui jotain pieniä esineitä, katoksen alta tuli savua ja siellä näkyi hahmo. Jos olisin törmännyt näkyyn sattumalta sieniretkellä, olisin luultavasti luullut yksinäisen samaanin rakentaneen suojan pyhälle paikalle, ja ripustaneen oksiin amulettinsa. Lähemmäs tullessa kuitenkin huomasin amulettien olevan käytännöllisiä keittiövälineitä, pressusta tehty katos ei oikein sopinut kuvaan poppamiehen majasta, ja hahmokin alkoi muistuttamaan enemmän ranskalaista taiteilijaa tai vuorilla asuvaa sissiä mustassa baskerissaan. Vau! Nuotion edustalla on kaksi sohvaa. Vaikka nuotio on oikeastaan turhan vaatimaton nimitys, kivistä rakennettu leirikeittiö antaisi teokselle paremmin oikeutta. Tyhjäksi jäänyt teltta oli huomaavaisesti käännetty kuivumaan kyljelleen. Oranssi kupoliteltta 80-luvulta toi mieleen monta nostalgista muistoa.
Asetuttuamme jäin päivälevolle teltan edustalle ihailemaan honkia alaviistosta. Juniori lähti oppaan kanssa järvelle. Leirissä jo viikon olleet vaikuttivat vähän väsyneiltä, joten vastatulleena otin keittiövuoron. Perunoiden pilkkominen tuntui mahdottomalta kun samaan aikaan piti taistella kosteilla puilla palavan tulen kanssa. Säännöllinen puhaltelu heikkenevään tuleen auttoi, ja pienet kepit, jotka silloin tällöin tartuttivat tulen paksumpiin rankoihin. Luovuin periaatteestani että tuli on aina sytytettävä ylhäältä alaspäin. Nyt se ei vaan onnistunut. Perunaruoka oli sittenkin liian haasteellinen ensimmäiselle päivälle. Kuiva-aineista keitettävä meksikonpata soijarouheella sai kelvata. Ruuan jälkeen päätin selvittää ongelmani tulen kanssa. Kuiva puu palaa paremmin kun sateessa kastunut. Keräsin polttopuut tulen äärelle kuivumaan; ritilälle, tulen eteen ja viereen lämmenneille kiville. Syyssade katoksen ulkopuolella huolehti siitä, ettei työ tuntunut turhalta. Vielä ei ollut ongelmaa puun saatavuuden kanssa. Metsä oli täynnä tuulen kaatamia tuoreita runkoja ja vanhoja keloja. Pian pitää kumminkin keksiä muuta poltettavaa, ympäristöä suojelevan leirin ei kai pitäisi ryöstää kaikkea metsän monimuotoisuuden kannalta tärkeää maahan lahoavaa puuta.
Nuorin leiriläinen halusi yhdeksän aikoihin, pian pimeän tultua, makuupussinsa katokseen ja lupasi olla nukahtamatta tuleen tuijotellessa. Lupaus osoittautui kuitenkin kymmenessä minuutissa mahdottomaksi pitää. Takana oli junassa matkustettu yö ja ensimmäinen päivä raikkaassa metsässä.
Sateenropinaan tottui nopeasti. Sateella istui mielellään tulen ääressä katoksessa. Siinä oli hyvä tehdä esimerkiksi läksyjä. Luonnontiedon kirjaan piti kirjoittaa kuvitteellinen kirje ystäväkoululle poronhoidosta. Tehtävä tuntui läheiseltä kun silloin tällöin puiden seasta kuului kellon kilinää, mikä kertoi alueen tokan olevan lähettyvillä. Leiriä vartioivasta koirasta huolimatta porot tulivat tervehtimään ainakin aamuisin. Päivät kuluivat käsittämättömän nopeasti. En ehtinyt kyllästymään intiaanin leikkimiseen. Väitän että syyskuun alku on parasta aikaa metsässä. Vain muutama hirvikärpänen on enää hereillä ja mättäät on täynnä peukalonpään kokoisia mustikoita ja sieniä. Voi- ja kangastatteja löytyi viidentoista minuutin kierroksella pannullinen. Kattilalliseen mustikkakeittoa sai ainekset puolessa tunnissa. Järvi tarjosi ahvenia ja särkiä saalistajillemme.
Mutta, olimmeko vain huviretkellä? Onko koko touhussa mitään järkeä? Sateessa luonnon keskellä välit tovereiden välillä, itsetuntemus ja kommunikointitaidot ovat koetuksella. Areva ei selvästikään tee alueella juuri nyt mitään. Sen me tiesimmekin, niinhän se oli ilmoittanutkin. Eri asia on haluaisiko kaivoyhtiö jatkaa tutkimuksia kaikessa rauhassa ilman turhaa huomiota puolilaillisille touhuilleen.
Lauantai-iltaa leirissä vietti 14 henkeä, joista kaksi tosin nelijalkaisia leirivahteja. 12:sta ihmisolennosta kolme oli selvästi alaikäisiä, nuorin leiriläinen, ylpeä nelivuotias. Vihdoinkin kymppiteltta ja kamina pystyssä. Uusia tulijoita ilmoittautui tasaisesti. Häämöttävä auto-ongelma ratkesi. Tampereen maanystävät lähettivät terveisiä, haluavat tukea leiriä taloudellisesti. Kunnanvaltuusto oli onnistunut viivyttämään lausunnon jättämistä ja he käsittelevät sen vasta lokakuussa. Meillä on yli kuukausi aikaa keskustella ihmisten, myös kunnanvaltuutettujen kanssa. Ehdimme näyttämään dokumentteja uraaninlouhinnan aiheuttamista ympäristökatastrofeista. Suuressa vastuussa alueen tulevaisuudesta olevat kunnanvaltuutetut ehtivät miettimään rauhassa minkälaiseksi haluavat alueen tulevaisuuden muotoutuvan.
Meillä on monta syytä olla metsässä ja käydä sieltä välillä kylillä. Ajoittain syysaurinko paistaa kirkkaasti ja kimaltelee kosteilla mustikanlehdillä. Vajaan viikon jälkeen emme vieläkään vihaa toisiamme, vaan tunnen haikeutta kun joudumme pakkaamaan rinkkamme ja kiirehtimään Rovaniemeltä lähtevään junaan. Matkalla pohdimme jälkikasvuni kanssa kuinka järjestää velvollisuutemme niin, että pääsisimme pakenemaan sivilisaatiosta ja palaamaan takaisin niin pian kuin mahdollista.
RRAMM!
Leiri on ollut nyt pystyssä muutamia viikkoja ja siellä on viettänyt aikaansa, osa lyhyemmin ja osa pitempään, kymmeniä asiaa tukevia ihmisiä! Toivotamme tervetulleiksi kaikki paikalliset, kauempaakin tulevat nauttimaan hienoista maisemista, hyvästä seurasta ja luonnonantimista!
Fasiliteettejä on kohennettu, tulikatosta on laajennettu ja toilettivierailujakin keskitetty. Eväät tulevat pääosin lahjoituksina ystävällisiltä ihmisiltä ja ympäristöstä toisella kädellä noukkimalla ja joskus kalastelemallakin. Unta piisaa omassa teltassa raikkaan ulkoilupäivän jälkeen! Pian saamme myös uuden isomman teltan, jossa parempi lämmitysmahdollisuus.
Miksi leirille kannattaa tulla?
Vaikka Arevan edustaja myöntää Lapin Kansassa, että leireily on kivaa, se ei ole suurin eikä edes tärkein syy osallistua. Suomi on laaja maa, välimatkat ovat pitkiä, telttailua voi harrastaa missä vain. Ranualla operoi yksi maailman suurimmista ja huonomaineisimmista ydinvoimayhtiöistä. Areva on aiheuttanut sekasotkua siellä ja täällä ja nostattanut vastarintaa samoissa paikoissa. Olemme siis osa kansainvälistä liikettä.
Mutta kansainvälinenkin toiminta tapahtuu aina jossain paikassa. Ranualla ollessaan tajuaa taas, että jokaisen paikkakunnan puolesta pitää taistella erikseen. Tehdään se nyt Ranualla, niinkuin muutkin tekevät niissä muissa paikoissa.
Lapin Kansan juttu:
http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194625786834/artikkeli/uraanihankkeen+vastustajat+leirilla+ranuan+metsassa.html
torstai 3. syyskuuta 2009
Valtuuston kanta selville lokakuussa
Kunnanvaltuutetuille järjestetään suljettu (!) infotilaisuus 14.10. Infotilaisuudessa alustuspuheenvuorot on annettu Lapin ympäristökeskuksen, Säteilyturvakeskuksen ja työ-ja elinkeinoministeriön edustajille. Vastauspuheenvuorot käyttävät Areva Resources Finland Oy:n ja Lappilaiset uraanivoimaa vastaan ry:n edustajat. Puheenvuorojen jälkeen seuraa keskustelua.
Koska tilaisuus on suljettu ja puheenvuorojen käyttäjien määrä hyvin rajattu - Lappilaiset uraanivoimaa vastaan ry:n edustajaa lukuunottamatta alustajat tuskin tuovat yhtään mitään uutta Ranualla jo velloneeseen keskusteluun - on erittäin tärkeää vedota kunnanvaltuutettuihin ennen lokakuun puoltaväliä!
Kirjoita lyhyesti ja ytimekkäästi viestisi kunnanvaltuutetuille. Lyhyt viesti menee perille paremmin kuin pitkä. Mainitse 1-3 syytä, miksi et halua uraanikaivosta Ranualle. Syy voi olla henkilökohtainen tai liittyä esimerkiksi Arevan aiheuttamiin ympäristöongelmiin muualla Euroopassa tai uraanikaivoksen huonoon imagovaikutukseen matkailulle.
Yhteystiedot löytyvät esimerkiksi: http://www.ranua.fi/?Deptid=18543
sekä aiemmasta blogikirjoituksesta tältä sivulta.